Still working to recover. Please don't edit quite yet.
Difference between revisions of "Jacques Ellul"
| (One intermediate revision by the same user not shown) | |||
| Line 1: | Line 1: | ||
| − | '''Jacques Ellul''' ([[6. tammikuuta]] [[1912]]–[[19. toukokuuta]] [[1994]]) oli ranskalainen [[filosofi]], [[sosiologi]], [[teologi]] ja [[kristillinen anarkismi|kristillinen anarkisti]]. Hän kritisoi kirjoissaan "teknologista yhteiskuntaa" ja käsitteli kristillisyyden ja politiikan suhdetta. Ellulin mukaan [[anarkismi]]n ja [[kristillisyys|kristillisyyden]] tavoitteet ovat monilta kohdin yhteneväiset. Ellul syntyi [[Bordeaux]]'ssa [[Ranska]]ssa, opiskeli Bordeaux'n ja [[Pariisi]]n yliopistoissa ja työskenteli oikeus- ja sosiaalihistorian professorina Bordeaux'n yliopistossa. | + | '''Jacques Ellul''' ([[6. tammikuuta]] [[1912]]–[[19. toukokuuta]] [[1994]]) oli ranskalainen [[filosofi]], [[sosiologi]], [[teologi]] ja [[kristillinen anarkismi|kristillinen anarkisti]]. Hän kritisoi kirjoissaan "teknologista yhteiskuntaa" ja käsitteli kristillisyyden ja [[politiikka|politiikan]] suhdetta. Ellulin mukaan [[anarkismi]]n ja [[kristillisyys|kristillisyyden]] tavoitteet ovat monilta kohdin yhteneväiset. Ellul syntyi [[Bordeaux]]'ssa [[Ranska]]ssa, opiskeli Bordeaux'n ja [[Pariisi]]n yliopistoissa ja työskenteli oikeus- ja sosiaalihistorian professorina Bordeaux'n yliopistossa. |
1930-luvulla Ellul oli Ranskan kommunistisen puolueen jäsen. Hän toimi [[Ranskan vastarintaliike|Ranskan vastarintaliikkeessä]] [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana ja oli aktiivinen [[ekumeeninen liike|ekumeenisessä liikkeessä]]. Jacques Ellul oli naimisissa Yvette Ellulin (o.s. Lensvelt) kanssa vuodesta 1937 ja heille syntyi neljä lasta. | 1930-luvulla Ellul oli Ranskan kommunistisen puolueen jäsen. Hän toimi [[Ranskan vastarintaliike|Ranskan vastarintaliikkeessä]] [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana ja oli aktiivinen [[ekumeeninen liike|ekumeenisessä liikkeessä]]. Jacques Ellul oli naimisissa Yvette Ellulin (o.s. Lensvelt) kanssa vuodesta 1937 ja heille syntyi neljä lasta. | ||
[[File:Jacuqes ellul.jpg|thumb|Jacques Ellul]] | [[File:Jacuqes ellul.jpg|thumb|Jacques Ellul]] | ||
| − | Ellul seurasi elämänsä ohjenuorana ajatusta "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti". | + | Ellul seurasi elämänsä ohjenuorana ajatusta [["Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti"]]. |
== Filosofia == | == Filosofia == | ||
| − | Ellul vaikuttui nuoruudessaan [[Karl Marx]]in kirjoituksista ja yhteiskunta-analyysistä ja alkoi kehitellä ystävänsä Bernard Charbonneaun kanssa yhteiskuntakriittistä filosofiaa, jossa oli aineksia [[Emmanuel Mounier]]in [[personalismi]]filosofiasta, | + | Ellul vaikuttui nuoruudessaan [[Karl Marx]]in kirjoituksista ja yhteiskunta-analyysistä ja alkoi kehitellä ystävänsä Bernard Charbonneaun kanssa yhteiskuntakriittistä filosofiaa, jossa oli aineksia [[Emmanuel Mounier]]in [[personalismi]]filosofiasta, [[liberalismi]]sta ja [[anarkismi]]sta. Ellul halusi synnyttää [[vallankumous|vallankumouksellisen]] [[liike|liikkeen]], joka koostuisi paikallisista, itseään ohjaavista ryhmistä. Ellul kuitenkin kieltäytyi kaikesta väkivallasta muutoksen aikaansaamiseksi. Toisaalta hän piti sitä taktisesti huonona ratkaisuna ja oli sitä mieltä, että [[Mahatma Gandhi|Gandhi]], [[Martin Luther King]] ja [[Lech Walesa]] olivat onnistuneet juuri sen takia, että kieltäytyivät väkivallasta. Toisaalta Ellul viittasi Raamattuun, jonka mukaan asioiden muuttamisen väline on rakkaus eikä väkivalta. |
Ellulin käsitys teknologiasta oli [[determinismi|deterministinen]]: hän kirjoitti "teknologian tyranniasta", joka väistämättä uhkasi humanismia, vapautta ja kristillista uskoa. Aiemmin yhteiskunnassa luontoa pidettiin pyhänä, sitten uskonnollisia kirjoituksia ja myöhemmin luonnontiedettä. Ellulin mukaan nykyisessä yhteiskunnassa teknologiasta on tullut pyhä. | Ellulin käsitys teknologiasta oli [[determinismi|deterministinen]]: hän kirjoitti "teknologian tyranniasta", joka väistämättä uhkasi humanismia, vapautta ja kristillista uskoa. Aiemmin yhteiskunnassa luontoa pidettiin pyhänä, sitten uskonnollisia kirjoituksia ja myöhemmin luonnontiedettä. Ellulin mukaan nykyisessä yhteiskunnassa teknologiasta on tullut pyhä. | ||
| − | Puhuessaan teknologiasta Ellul ei ensisijaisesti tarkoita koneita vaan niihin liittyvää tehokkuuden periaatetta. Ellulin mukaan teknologiasta ja siihen liittyvästä tehokkuuden ajatuksesta on tullut totalisoiva voima, joka pakottaa ihmiskuntaa elämäntapaan, jossa tehokkuus ei ole enää vain yksi vaihtoehto, vaan ainoa mahdollinen tapa toimia. Tekniikan ainoa periaate on tehokas järjestäminen. Teknologianfilosofisessa pääteoksessaan ''La technique ou l'enjeu du siècle'' (1954) Ellul eritteli modernin tekniikan seitsemän pääpiirrettä, jotka ovat 1) rationaalisuus, 2) keinotekoisuus, 3) teknisen vaihtoehdon oletusarvoisuus, 4) itseäänkasvattavuus, 5) ykseys (monismi), 6) universalismi ja 7) autonomisuus. | + | Puhuessaan teknologiasta Ellul ei ensisijaisesti tarkoita koneita, vaan niihin liittyvää tehokkuuden periaatetta. Ellulin mukaan teknologiasta ja siihen liittyvästä tehokkuuden ajatuksesta on tullut totalisoiva voima, joka pakottaa ihmiskuntaa elämäntapaan, jossa tehokkuus ei ole enää vain yksi vaihtoehto, vaan ainoa mahdollinen tapa toimia. Tekniikan ainoa periaate on tehokas järjestäminen. Teknologianfilosofisessa pääteoksessaan ''La technique ou l'enjeu du siècle'' (1954) Ellul eritteli modernin tekniikan seitsemän pääpiirrettä, jotka ovat 1) rationaalisuus, 2) keinotekoisuus, 3) teknisen vaihtoehdon oletusarvoisuus, 4) itseäänkasvattavuus, 5) ykseys (monismi), 6) universalismi ja 7) autonomisuus. |
Ellulin mielestä on perusteetonta tehdä erottelua tekniikan ja sen käytön välillä, sillä tekniikalla on aina sosiaalisia ja psykologisia seurauksia jotka eivät riipu siitä, mitkä ovat omat pyrkimyksemme. Kyse ei ole niinkään siitä, teemmekö tekniikan suhteen moraalisia valintoja vaan siitä, käytämmekö tekniikkaa ollenkaan. Moraalinen teknikko lakkaa siten olemasta teknikko. | Ellulin mielestä on perusteetonta tehdä erottelua tekniikan ja sen käytön välillä, sillä tekniikalla on aina sosiaalisia ja psykologisia seurauksia jotka eivät riipu siitä, mitkä ovat omat pyrkimyksemme. Kyse ei ole niinkään siitä, teemmekö tekniikan suhteen moraalisia valintoja vaan siitä, käytämmekö tekniikkaa ollenkaan. Moraalinen teknikko lakkaa siten olemasta teknikko. | ||
| Line 69: | Line 69: | ||
{{DEFAULTSORT:Ellul, Jacques}} | {{DEFAULTSORT:Ellul, Jacques}} | ||
| − | [[Luokka:Anarkistit]] | + | [[Luokka:Anarkistit]] [[Luokka: Kristilliset anarkistit]] [[Luokka: Ranskalaiset anarkistit]] |
[[es:Jacques Ellul]] | [[es:Jacques Ellul]] | ||
[[fr:Jacques Ellul]] | [[fr:Jacques Ellul]] | ||
[[it:Jacques Ellul]] | [[it:Jacques Ellul]] | ||
Latest revision as of 18:53, 27 June 2011
Jacques Ellul (6. tammikuuta 1912–19. toukokuuta 1994) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, teologi ja kristillinen anarkisti. Hän kritisoi kirjoissaan "teknologista yhteiskuntaa" ja käsitteli kristillisyyden ja politiikan suhdetta. Ellulin mukaan anarkismin ja kristillisyyden tavoitteet ovat monilta kohdin yhteneväiset. Ellul syntyi Bordeaux'ssa Ranskassa, opiskeli Bordeaux'n ja Pariisin yliopistoissa ja työskenteli oikeus- ja sosiaalihistorian professorina Bordeaux'n yliopistossa.
1930-luvulla Ellul oli Ranskan kommunistisen puolueen jäsen. Hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana ja oli aktiivinen ekumeenisessä liikkeessä. Jacques Ellul oli naimisissa Yvette Ellulin (o.s. Lensvelt) kanssa vuodesta 1937 ja heille syntyi neljä lasta.
Ellul seurasi elämänsä ohjenuorana ajatusta "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti".
Filosofia[edit]
Ellul vaikuttui nuoruudessaan Karl Marxin kirjoituksista ja yhteiskunta-analyysistä ja alkoi kehitellä ystävänsä Bernard Charbonneaun kanssa yhteiskuntakriittistä filosofiaa, jossa oli aineksia Emmanuel Mounierin personalismifilosofiasta, liberalismista ja anarkismista. Ellul halusi synnyttää vallankumouksellisen liikkeen, joka koostuisi paikallisista, itseään ohjaavista ryhmistä. Ellul kuitenkin kieltäytyi kaikesta väkivallasta muutoksen aikaansaamiseksi. Toisaalta hän piti sitä taktisesti huonona ratkaisuna ja oli sitä mieltä, että Gandhi, Martin Luther King ja Lech Walesa olivat onnistuneet juuri sen takia, että kieltäytyivät väkivallasta. Toisaalta Ellul viittasi Raamattuun, jonka mukaan asioiden muuttamisen väline on rakkaus eikä väkivalta.
Ellulin käsitys teknologiasta oli deterministinen: hän kirjoitti "teknologian tyranniasta", joka väistämättä uhkasi humanismia, vapautta ja kristillista uskoa. Aiemmin yhteiskunnassa luontoa pidettiin pyhänä, sitten uskonnollisia kirjoituksia ja myöhemmin luonnontiedettä. Ellulin mukaan nykyisessä yhteiskunnassa teknologiasta on tullut pyhä.
Puhuessaan teknologiasta Ellul ei ensisijaisesti tarkoita koneita, vaan niihin liittyvää tehokkuuden periaatetta. Ellulin mukaan teknologiasta ja siihen liittyvästä tehokkuuden ajatuksesta on tullut totalisoiva voima, joka pakottaa ihmiskuntaa elämäntapaan, jossa tehokkuus ei ole enää vain yksi vaihtoehto, vaan ainoa mahdollinen tapa toimia. Tekniikan ainoa periaate on tehokas järjestäminen. Teknologianfilosofisessa pääteoksessaan La technique ou l'enjeu du siècle (1954) Ellul eritteli modernin tekniikan seitsemän pääpiirrettä, jotka ovat 1) rationaalisuus, 2) keinotekoisuus, 3) teknisen vaihtoehdon oletusarvoisuus, 4) itseäänkasvattavuus, 5) ykseys (monismi), 6) universalismi ja 7) autonomisuus.
Ellulin mielestä on perusteetonta tehdä erottelua tekniikan ja sen käytön välillä, sillä tekniikalla on aina sosiaalisia ja psykologisia seurauksia jotka eivät riipu siitä, mitkä ovat omat pyrkimyksemme. Kyse ei ole niinkään siitä, teemmekö tekniikan suhteen moraalisia valintoja vaan siitä, käytämmekö tekniikkaa ollenkaan. Moraalinen teknikko lakkaa siten olemasta teknikko.
Teokset[edit]
Ellul kirjoitti elämänsä aikana 43 kirjaa ja satoja artikkeleita, joiden aiheet liittyivät teologiaan, etiikkaan ja teknologiseen yhteiskuntaan.
- Étude sur l'évolution et la nature juridique du Mancipium. Bordeaux: Delmas, 1936.
- Le fondement théologique du droit. Neuchâtel: Delachaux & Niestlé, 1946.
- Présence au monde moderne: Problèmes de la civilisation post-chrétienne. Geneva: Roulet, 1948. Lausanne: Presses Bibliques Universitaires, 1988. (Suomennettu nimellä Kahden maan kansalaiset, suom. Salme Moksunen. Vantaa: RV-kirjat, 1984.)
- Le livre de Jonas. Paris: Cahiers Bibliques de Foi et Vie, 1952.
- L'homme et l'argent (Nova et vetera). Neuchâtel: Delachaux & Niestlé, 1954. Lausanne: Presses Bibliques Universitaires, 1979.
- La technique ou l'enjeu du siècle. Paris: Armand Colin, 1954. Paris: Économica, 1990.
- Histoire des institutions. Paris: Presses Universitaires de France; volumes 1 & 2,
- L'Antiquité (1955); vol. 3, Le Moyen Age (1956); vol. 4, Les XVIe-XVIIIe siècle (1956); vol. 5, Le XIXe siècle (1789–1914) (1956).
- Propagandes. Paris: A. Colin, 1962. Paris: Économica, 1990
- Fausse présence au monde moderne. Paris: Les Bergers et Les Mages, 1963.
- Le vouloir et le faire: Recherches éthiques pour les chrétiens: Introduction (première partie). Geneva: Labor et Fides, 1964.
- L'illusion politique. Paris: Robert Laffont, 1965. Rev. ed.: Paris: Librairie Générale Française, 1977.
- Exégèse des nouveaux lieux communs. Paris: Calmann-Lévy, 1966. Paris: La Table Ronde, 1994.
- Politique de Dieu, politiques de l'homme. Paris: Éditions Universitaires, 1966.
- Histoire de la propagande. Paris: Presses Universitaires de France, 1967, 1976.
- Métamorphose du bourgeois. Paris: Calmann-Lévy, 1967. Paris: La Table Ronde, 1998.
- Autopsie de la révolution. Paris: Calmann-Lévy, 1969.
- Contre les violents. Paris: Centurion, 1972.
- Sans feu ni lieu: Signification biblique de la Grande Ville. Paris: Gallimard, 1975.
- L'impossible prière. Paris: Centurion, 1971, 1977.
- Jeunesse délinquante: Une expérience en province. Avec Yves Charrier. Paris: Mercure de France, 1971. 2nd ed.: Jeunesse délinquante: Des blousons noirs aux hippies. Nantes: Éditions de l'AREFPPI, 1985.
- De la révolution aux révoltes. Paris: Calmann-Lévy, 1972.
- L'espérance oubliée. Paris: Gallimard, 1972.
- Éthique de la liberté, 2 vols. Geneva: Labor et Fides, I:1973, II:1974.
- Les nouveaux possédés. Paris: Arthème Fayard, 1973.
- L'Apocalypse: Architecture en mouvement. Paris: Desclée, 1975.
- Trahison de l'Occident. Paris: Calmann-Lévy, 1975.
- Le système technicien. Paris: Calmann-Lévy, 1977.
- L'idéologie marxiste chrétienne. Paris: Centurion, 1979.
- L'empire du non-sens: L'art et la société technicienne. Paris: Press Universitaires de France, 1980.
- La foi au prix du doute: "Encore quarante jours . . ." Paris: Hachette, 1980.
- La Parole humiliée. Paris: Seuil, 1981.
- Changer de révolution: L'inéluctable prolétariat. Paris: Seuil, 1982.
- Les combats de la liberté. (Tome 3, L'Ethique de la Liberté) Geneva: Labor et Fides, 1984. Paris: Centurion, 1984.
- La subversion du christianisme. Paris: Seuil, 1984, 1994. réédition en 2001, La Table Ronde;
- Conférence sur l'Apocalypse de Jean. Nantes: AREFPPI, 1985.
- Un chrétien pour Israël. Monaco: Éditions du Rocher, 1986.
- Ce que je crois. Paris: Grasset and Fasquelle, 1987.
- La Genèse aujourd'hui. Avec François Tosquelles. Ligné: AREFPPI, 1987.
- La raison d'être: Méditation sur l'Ecclésiaste. Paris: Seuil, 1987
- Anarchie et christianisme. Lyon: Atelier de Création Libertaire, 1988. Paris: La Table Ronde, 1998
- Le bluff technologique. Paris: Hachette, 1988.
- Ce Dieu injuste . . .?: Théologie chrétienne pour le peuple d'Israël. Paris: Arléa, 1991, 1999.
- Si tu es le Fils de Dieu: Souffrances et tentations de Jésus. Paris: Centurion, 1991.
- Déviances et déviants dans notre société intolérante. Toulouse: Érés, 1992.
- Silences: Poèmes. Bordeaux: Opales, 1995.
- Oratorio: Les quatre cavaliers de l'Apocalypse. Bordeaux: Opales, 1997.
- Sources and Trajectories: Eight Early Articles by Jacques Ellul that Set the Stage. Toim. Marva J. Dawn. Grand Rapids: Eerdmans, 1997.
Luokka:Anarkistit Luokka: Kristilliset anarkistit Luokka: Ranskalaiset anarkistit
